Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Mukana olivat

Habibi-Dancers: Teija, Seija, Anitta sekä Eeva-Liisa
Yhdistyksen jäsenet: Marita ja Gunvor
Saladin -Niilin Lahja; Salah ja Saija
Kairosta: Mohammed ja Ashraf


   

”Kuinka te uskallatte lähteä” -kysymykseen jo täysin kyllästyneenä, mutta itse jo aika rauhallisina sullouduimme taksiin perjantaina puolenpäivän aikaan. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että toki yritimme matkamme perua, mutta British Airways oli tiukkana eikä palauttanut maksamiamme rahoja. Onneksi. Egypti ei ole eikä ollut riskimaiden listalla ja Kairosta tulleet puhelut vakuuttivat kaiken siellä olevan kuten ennenkin.
Lentomatka Helsinki-Lontoo-Kairo meni rattoisasti eivätkä turvatoimet ”häirinneet” matkaamme. Gunvor ja Marita olivat matkustaneet Lontooseen jo aikaisemmalla lennolla, mutta rouvat löytyivät kentältä hyvässä kunnossa. Perhosia oli kaikilla hieman vatsassa, mutta niinhän ennen matkaa kuuluukin olla.

Kairon lentoasemalla meitä olivat vastassa Salahin nuorempi veli Mohammed, Salahin best friend Ashraf sekä autonkuljettaja, jonka nimi jäi hämärän peittoon. Tullimuodollisuuksista selvittyämme ryntäsimme tax free-kauppaan juomaostoksille. Siinä sählätessä Salah pudotti vodkapullon asfalttiin. Eniten sitä taisi surra Marita! Tavarat autoon ja matka kohti hotelli Victoriaa! Kuskimme pudotteli reipasta vauhtia niin kuin Kairossa on tapana. Liikenne on aina kaoottinen; Kairo tuskin koskaan nukkuu. Hotellimme oli erittäin viehättävä 1800-luvulla rakennettu, mutta tietysti remontoitu. Tason korotus edelliskertaiseen Lotus-hotelliin oli huikea! Huoneet siistit ja isot, aamiainen yllättävän monipuolinen, viihtyisiä oleskelutiloja, puutarha, ilmastointi, tv ja nettibaari sekä tietysti ystävällinen henkilökunta.

Jo kotona olimme päättäneet, että hoidamme ostokset (= tanssitarvikkeet) ensitöiksemme. Lauantai-aamuna suunnistimmekin kohti maailman suurinta basaarialuetta, Khan el Khalilia. Salahin opastuksella löysimme tanssijan taivaat ja pukuja soviteltiin ja osteltiin kuten jokainen voi arvata. Ihmettelimme vain Mohammedin ja Ashrafin kärsivällisyyttä odottaa shoppailevia naisia. Ostosten jälkeen tee ja kahvi maistuivat kuuluisassa  kahvilassa Al-fishawy:ssä. Perehdyimme myös vesipiipun polton saloihin. Kolmen bodyguardin seurassa liikkuminen basaarialueella kuten myös koko viikon ajan Kairossa oli uskomattoman helppoa. Tyrkyttävät kauppiaat pysyivät loitolla, karttaa ei tarvinnut vilkaistakaan, taksit hoituivat ”itsestään”. Puhumattakaan siitä palvelusta mitä saimme osaksemme. Mohammed ja Ashraf ostivat vedet, hedelmät, hoitivat rahanvaihdot yms. lukemattomat asiat, mitä nyt naiset vain saattoivat keksiä. Uskomatonta ystävällisyyttä!

Salahin äiti oli kutsunut meidät illalliselle kotiinsa. Kotona olivat myös Salahin siskot ja pari veljeä sekä siskon ihanat pojat (3 kpl!). Vastaanotto ei olisi voinut olla sydämellisempi. Ventovieraat ihmiset toivotettiin tervetulleiksi sellaisella lämmöllä, etteivät kyyneleet olleet kaukana. Ruokapöytä katettiin olohuoneen matolle ja minkälainen ruokapöytä! Kyllä kotiruoka on kotiruokaa Kairossakin! Illallisen jälkeen pistäydyimme Salahin Kairon kodissa, jossa majailivat Mikko ja Lasse Olkinuora. Ilta päättyi rattoisasti Felfellan terassilla. Tiinalta tuli Maritalle tekstiviesti Kauniiden ja Rohkeiden viimeisistä tapahtumista. Marita hauskuttikin meitä kertomalla sarjan ihmissuhdekiemuroista, joten olemme nyt  kaikki Bold and Beautifulin asiantuntijoita!

Sunnuntaina lähdimme pyramideille. Ratsastimme kameleilla ja hevosilla kohti Saharan horisonttia. Salah ei todellakaan ole nukkunut historiantunnilla. Sellaisella asiantuntemuksella hän nimittäin kertoi maansa historiaa. Vaikea kuvitella, että olimme Salahin ja muiden poikien lapsuuden leikkikentällä. Olivat kuulemma kiivenneetkin ylös pyramideille, mutta äiti ei sitä tiedä. Ratsastuksen ja kävelyn jälkeen Stella maistui taas Felfellan terassilla. Sunnuntain kohokohtiin kuului myös käynti Aida Nourin studiolla. Sovittelimme myös hänen pukujaan, mutta mallisto oli tarkoitettu japanilaisille, joten ainoa jolle puvut mahtuivat, oli Seija. Ei ole vaikea arvata, ostiko Seija sieltä puvun!

Aidan suosituksesta päätimme lähteä illalla Merylandiin – kairolaisille oppaillemmekin uusi kokemus. Lähtö hotellista sai hieman omituisia piirteitä, sillä poliisit utelivat tarkkaan mihin 7 länsimaista naista ja 3 egyptiläistä miestä olivat oikein menossa. Olimmeko mukana vapaaehtoisesti yms. Salah kuitenkin selvitti tilanteen ilman lahjuksia. Merylandissa esiintyi venäläinen Aida, Aida Nourin oppilas. Venäläinen osoittautuikin erittäin hyväksi tanssijaksi, jolla tekniikka ja tulkinta olivat hanskassa. Piti hulvatonta menoa laulaja/tsillinsoittaja herran kanssa. Isovatsaisella herralla olivat myös värinät ja iskut kohdallaan. Russian show`n kesti ainoastaan Aidan vuoksi! Lisäksi esiintyivät kairolainen naislaulaja ja kuuluisuuteen pongahtanut laulaja  Shaaban Abdelrahim. Paikallinen ”Jari Sillanpää” viihdytti loppuillan. Taisimme muuten olla ravintolan ainoat ulkomaiset vieraat.

Kairo-torniin tutustuminen oli vuorossa maanantaina. Matka sinne tehtiin vaihteeksi kävellen, joten saimme tuntumaa liikenteeseen. Se muuten olikin ainoa ”vaarallinen” asia Kairossa. Tosin Salahin johdattelemana ja opastama opimmekin pysäyttämään liikenteen yhdellä käden ojennuksella. Kokeilkaapa samaa Hämeentiellä! Suuremmissa risteyksissä onneksi poliisit ohjaavat liikennettä; valoihinhan ei ole mitään luottamista. Matkalla ”putsasimme” yhden strassikoruliikkeen – upeita koruja säälliseen hintaan. Kairo-tornista avautuvat hulppeat näkymät joka puolelle kaupunkia. Ihastelua jatkettiin pyörivässä ravintolassa teestä ja kahvista nauttien. Leimallista koko matkalle oli, että vaikka kävimme monissa paikoissa, ei meillä ollut kiire. Tornissakin viivyimme monta tuntia seurustellen ja  vaikutteita imien.
 
Niilin rantaan palattuamme meitä odotti yllätys! Salah oli kyllä tornissa vihjaillut, että Mohammed ja Ashraf siellä rannalla vilkuttelevat, mutta eihän sieltä nyt mitään niin kauas nähnyt! No, pojat olivat rannalla sekä pienvene kuskeineen. Stellat ja tytöt veneeseen, hittibiisit soimaan ja menoksi! Tämä veneretki oli yksi reissun kohokohdista näennäisestä vaatimattomuudestaan huolimatta. Herrat näyttivät meille tanssitaitojaan ja kateellisina katselimme Mohammedin yhdistelmää tekno/itämainen. Turha yrittää perässä.

Jotta maanantain ohjelma ei jäisi näin vähiin, päätimme lähteä vielä discoon. Hotelliin pikkumustia vaihtamaan ja taksia tilaamaan. Tästä alkoikin matkamme pelottavin osuus. Tämän ainoa kerran kun olimme liikkeellä ilman bodyguardejamme, taksista puhkesi rengas kehätiellä. Olimme jo aikaisemmin kiinnittäneet huomiota auton epävakaisuuteen ja ihmeelliseen hajuun (mikä sinänsä ei ole niin tavatonta). Ainoana pitkähelmaisena istuin kuskin vieressä ja yritin seurata ajoreittiä (olinhan jo toista kertaa Kairossa!).  Maisemat näyttivät oudoilta, kun saimme kuskin ymmärtämään, että rengas on puhki. Ladyt ulos autosta ja kuski rengasta vaihtamaan. Rengas oli sileä kuin vauvan poski. Rekkaa meni tyytäten ohitse – luulivat meitä varmaan venäläisiksi ammatinharjoittajiksi. Seijaa yritimme peitellä bleisereillä – hänen oma mekkonsa kun ei paljon suojannut. Herrasmies? pysähtyi ja tarjosi turvapaikkaa autossaan, mutta meistä se ei tuntunut kovin turvalliselta vaihtoehdolta. Rengas saatiin vaihdettua ja matka jatkui. Voi sitä onnen tunnetta, kun näimme Mohammedin seisovan tien poskessa meitä odottamassa. Pyramidi putosi sydämeltä. Tämän jälkeen Salah ei sallinut meille enää yhtään matkaa ilman vartiointia. Yö Mirage-discossa meni luonnollisesti tanssien niinitä- kuin länsimaisestikin.

Tiistai, matkan 4. päivä. Koska ostoksia oli vielä tekemättä, lähdimme jälleen basaareille. ”Lounaan” söimme yhdessä kaupassa, vietiin syötävät toki ”myymälänhoitajallekin”. Sopii kokeilla samaa esim. KappAhlissa! Teelle ja kahville Al-fishawy:yn. Taksin metsästys sinä päivänä oli mahdoton tehtävä. Basaari oli todella täynnä ihmisiä ja tiellä liikuttiin kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ilmansaasteet tuntuivat keuhkoissa ja suomalainen mäntymetsä tuli eittämättä mieleen. Salah ja Marita kulkivat käsikädessä ruuhkassa mahdotonta vauhtia. Ihmisten ilmeet olivat maksamisen arvoisia nähdessään ”pariskunnan” vauhdissa. Hotelliin päästiin tälläkin kertaa ja alkoi valmistautuminen Niilin risteilylle. Nyt oli vuorossa ns. turisteille tarkoitettu 2 tunnin seilailu noutopöytineen. Ymmärsimme hyvin, etteivät kairolaiset ystävämme halunneet mukaan. Ruoka oli kuitenkin hyvää, tanssija paikallinen vaatimattomuus. Dervish-tanssija sen sijaan  loistava, samoin muusikot. Oppaamme odottivat meitä rannalla ja Salahin ruusutettua koko naisporukan kävimme Sheratonissa vessassa(!) ja jatkoimme olusille kotihotelliimme.

Keskiviikkona muut paitsi minä ja Teija menivät tutustumaan egyptiläiseen museoon. Onhan se must-juttu, kun täällä ollaan ja toki katsomisen arvoinen. Teijan kanssa kävimme muistelemassa edellisen reissun paikkoja. Nile Hiltonin terassin kautta Victoriaan ja valmistautumaan Aida Nourin illallisille. Aida oli laittanut pöydän koreaksi ja komea oli kotikin. Kaikenlaisia ihmisiä, taiteilijoita, ystäviä, sukulaisia tuli ja meni. Ruotsista mukana oli Frida-neitonen, joka oli opiskelemassa tanssia Kairossa. Gunvor oli tyytyväinen saadessaan puhua vaihteeksi äidinkieltään. Tukholmasta oli tullut myös paikallinen ”Salah” eli Mohammed ruotsalaisen vaimonsa ja pikkutyttärensä kanssa. Lisäksi saimme nauttia tanssija, koreografi Alaa Abu Leylan seurasta. Virvokkeita juoden ja eksoottisia hedelmiä syöden katsoimme vanhoja egyptiläisiä elokuvia ja tietysti Aidaa videolla. Viihtyisä ilta päättyi railakkaaseen taksimatkaan. Itse asiassa kaikki taksimatkamme olivat enemmän tai vähemmän lennokkaita!

Torstai, kuudes ja viimeinen ”oikea” päivä Kairossa. Salahin ehdotuksesta päätimme lähteä katsomaan Faraon kylää, joka sijaitsee Kairon ulkopuolella. Retki alkoi Niilin risteilyllä. Näimme mm. talon, jossa Fifi Abdou asuu. Eivät kaikki taiteilijat sentään ole nälkätaiteilijoita. Talo oli todella kalliin näköinen ja autolla kuulemma pääsee kerroksiin kotiovelle saakka! Seuraavaksi siirryttiin teatterilaivaan, joka kiersi saarta ympäri. Saarella näyttelijät esittivät historiaa, ja Salah kertoi tapahtumat jälleen asiantuntevasti. Erittäin mielenkiintoinen tapa tutustua menneisiin aikoihin. Viimeisenä oli vuorossa museokierros, jonka oppaana oli Mona. Todella nopeasanainen ja kaunis neitokainen. Eniten meitä miellytti hienon naisen huone, jossa naisella ei ollut muuta tehtävää kuin kaunistaa itseään.

Meitä oli kohdannut jälleen uskomaton kunnia. Aida Nour oli järjestänyt meidät kutsuvieraiksi Mahmoud Redan kansantanssiesitykseen Baloon-teatterissa. Vastassa meitä oli Alaa Abu Leyla, joka johdatteli meidät eturiviin kuin suuremmatkin tähdet. Näytös oli alusta loppuun hiottu ja ryhmät liikkuivat iloisesti, mutta kurinalaisesti. Sitten taas Nile Hiltoniin Stellalle. Viimeinen yö menossa ja aamulla aikainen lähtö. Nukkuako pari tuntia vai valvoako koko yö? Valitsimme viimeisen vaihtoehdon ja majoittauduimme viimeisen kerran yhteen hotelli Victorian ravintoloista. Syötiin, juotiin, tanssittiin ja välillä pakattiin matkalaukut. Ihan kyynelittäkään ei selvitty. Kairon aamu valkeni kauniina, kun ahtauduimme viimeisen kerran taksiin. Viimeiset halaukset ja vilkutukset. Matka Lontoon kautta meni enimmäkseen  nukkuessa. Yksi päätös kuitenkin tehtiin: Kairoon mennään taas syksyllä 2003!

Matkan onnistumisesta saamme kiittää ensisijaisesti Salahia ja hänen ”joukkojaan”. Ilman heitä olisimme olleet hukassa monta kertaa, maksaneet kaikesta liikaa, tuhranneet aikaa etsiskelyyn yms. Emmekä taatusti olisi saaneet kokea tätä kaikkea ilman Salahin suhteita, kielitaitoa ja asiantuntemusta. Lämmin kiitos Salahille, Saijalle, Mohammedille ja Ashrafille!

Muistiin merkitsi Eeva-Liisa

Saladin - Niilin Lahja
Hämeentie 48, Helsinki, puh/fax 09-7535551, 050-5995339

 

20:23 20.12.2006