Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Kirjoittanut Katariina Warpenius, helsinkiläinen itämaisen tanssin harrastaja.

Espoossa toimiva itämaisen tanssin harrastajaryhmä Habibi – Dancers r.y. juhlisti viisivuotista taivaltaan Habibi Feelings -näytöksellä Tapiolan Kulttuurikeskuksen Louhisalissa 9.3.2001. Yhdistyksen esiintyvän ryhmän vetäjänä toimii Itämaisen tanssin opettaja ja koreografi Tiina Hameri. Lähes loppuunmyydyssä juhlanäytöksessä esiintyi Habibi ry:n kahdentoista tanssijan lisäksi vieraileva solisti Tarja Pohjonen.

 

Viisi vuotta tanssin iloa

Habibi-Dancers ry on omalta osaltaan monipuolistanut pääkaupunkiseudun itämaisen tanssin kenttää ja avannut esiintymismahdollisuuksia edistyneille harrastajille. Ryhmän kantava voima Tiina Hameri on käynyt Masrah ry:n opettajakoulutuksen ja kouluttautunut kotimaisten ja ulkomaalaisten opettajien kursseilla.

Habibi-Dancersin esiintyvän ryhmän vahvuuksia ovat ennakkoluuloton vaikutteiden yhdistely, ryhmän kiinteä yhteistyö ja tärkeilemätön asenne. Nämä valtit näkyivät myös Habibien viisivuotisjuhlanäytöksessä, jonka tavoitteeksi oli asetettu paikalle saapuneiden ystävien, sukulaisten ja harrastajien viihdyttäminen.

 

Avarakatseista yhdistelyä

Habibien näytösohjelma koostui Tiinan Hamerin omien ryhmäkoreografioiden lisäksi ilahduttavan monista koti- ja ulkomaisten opettajien teoksista. Illan aikana nähtiin Sirke Seppäsen, Heli Yliojan, Jaana Lindroosin, Yousry Sharifin, Cassandran ja Magdy El-Leisyn koreografioiden pohjalta sovitettuja tansseja. Omiin koreografioihinsa Tiina oli ammentanut vaikutteita monelta suunnalta. Illan aikana nähtiin rämäkkää heimotanssia afrikkalaisittain, espanjalaista ylväyttä, hillibilly rock and rollia, wienervalssia ja hieman James Bondiakin. Nimensä mukaisesti Habibi Dancers lähti liikkeelle itämaisen tanssin perusosaamisesta (habibi), mutta ohjelmisto laajeni yli itämaisen tanssin alan (dancers, yleisemmässä merkityksessä).

 

Ryhmäosaamista

Habibien tanssi oli yhdenmukaista ja liikekoordinaatioltaan harkittua. Tiinan ohjaamille ryhmätansseille oli ominaista naisvoimistelun ja showtanssin mieleen tuova kuvioliikkuminen, jossa hyödynnettiin vaihtuvia muodostelmia ja runsasta tilankäyttöä. Ryhmänsä hyvin tunteva koreografi osasi asettaa vaatimustason kohdalleen ja sovittaa tanssit vastaamaan harrastajaryhmänsä taitoja. Pienetkin eleet, kuten pään liikkeet, olivat hallitussa ryhmäyhteistyössä vaikuttavia.

Tanssijoiden energioiden ja lavaolemuksen identtisyys oli useissa tansseissa hämmästyttävää. Pienemmissä kokoonpanoissa esiintyneet tanssijat olivat ulkoiselta olemukseltaan ja tanssityyliltään hyvin yhteensopivia. Tämä vahvisti vaikutelmaa tasaisesti tanssivasta ryhmästä.

 

Habibi -asenne

Katsomosta tarkasteltuna Habibi Dancereilla oli terve itsetunto. He eivät tavoitelleet ylevää taidetanssia vaan olivat ilmeisen tietoisia ja ylpeitä omasta harrastajamaisuudestaan. Kun tämä teeskentelemättömyys yhdistyi itämaisen tanssin perusosaamiseen, oli lopputuloksena vapautunutta jokanaisen tanssia. Itseironiaakin ryhmästä löytyi. Näytöksen lopuksi ryhmä lehahti lavalle valkoisista tylleissä ja kultakengissä pitsisiä ruusuviuhkoja löyhytellen. Arvokasta spektaakkelia ei voinut ymmärtää muuna kuin tanssijoiden mielissä leijuvien prinsessahaaveiden hilpeänä parodiana.

 

Ensimmäinen puoliaika viihdytti

Habibi Feelings –näytöksen ensimmäinen puoliaika oli häpeilemättömän viihdyttävä. Näytöksen aluksi juontajat lupasivat katsojille ’perinteisen itämaisen tanssin lisäksi muutakin mukavaa’, mutta alkupuolisko pitäytyi hyvin uskollisesti itämaisen tanssin lähtökohdissa. Eri tanssityyleistä lainatut vaikutteet rikastuttivat kokonaisuutta.

Ryhmätanssit rullasivat rentouttavan sujuvasti. Suosikikseni nousi Magdy El-Leisyn koreografia Läl-läl-lää –kuka sinä olet? neljän pyöreälinjaisen tanssijattaren esittämänä. Rämäkkä ja hauska beledi tulvi hyvää mieltä ja mutkatonta elämänasennetta. Tämä tanssi toi kaikkein selvimmin esiin sen, että Habibit itse viihtyivät viisivuotisjuhlissaan erinomaisesti. Ja niin viihdyimme mekin katsomossa.

Toinen mieleen painuva tanssi oli Cassandran rumpusoolon pohjalta sovitettu neljän naisen Tabla Bassem. Tablan puvustuksessa kaksiosainen perinteinen estradiasu oli yhdistetty moderneihin mustiin trikoisiin, mikä loi kutkuttavan kontrastin vaalean ylävartalon ihon, kirkkaana kimmeltävien paljettien ja tummaan taustaan sulautuvan alavartalon välillä. Seisoessaan tuoleilla tanssijat näyttivät leijuvan ilmassa. Erityisesti Tiina Hamerin vahva keskivartalotekniikka oli katseen vangitseva.

Habibi ry:n tanssijoiden sooloja näytöksessä oli ainoastaan kaksi, Outi Tunnelan seesteinen estradisoolo The Dream of Soher ja Tiinan komea keppitanssi Dari ya dar. Molemmat tanssit olivat Yousry Sharifin tuotantoa.

 

Vaihtelua kerrakseen

Toisen näytöksen ohjelmisto oli erittäin monipuolinen. Osa tansseista oli länsimaisia (rock ja valssi), yhdessä välissä kuultiin Harri Reimanin kitaratunnelmointia ja toisessa välissä arvottiin palkinnot. Vaihtelua kerrakseen tarjosi soolosikermä, jossa kymmenen tanssijaa peräjälkeen esitteli erityylisiä tanssinpätkiä - ja Kairosta hankkimiaan tanssipukuja, kuten kuuluttaja asian ilmaisi. Kokonaisvaikutelma oli katkonainen, ja Habibi-Dancersien herkullisin vahvuus eli itämaisen tanssin ryhmäosaaminen jäi toissijaiseen asemaan. Toisen näytöksen valopilkkuja olivat tyynnyttävä kynttiläkruunutanssi ja kierrätykseen laitettu Jaana Lindroosin saidikoreografia. Saidia silmällä pitäen rouvat olivat lainanneet elegantit estradiasut Masrahin puvustosta ja lavalle he saapuivat iltalaukkujen eivät suinkaan keppien kera. Vieraileva solisti Tarja Pohjonen ei pettänyt odotuksia. Soljuvan taidokas intialainen tanssi hiljensi miettimään sitä mittavaa paneutumista ja työtä, joita tämän tasoinen soolotanssi edellyttää. Näytös huipentui omanarvontuntoiseen tyllivalssiin, jossa kultakengät vilkkuivat hauskasti. Kaikkiaan Habibi Feelings -näytös oli harrastajaryhmän ilahduttava voimannäyttö. Onnea viisivuotiaalle Habibille ja tanssintäyteisiä tulevia vuosia!